Koirahistoriani

Näin alkuun heti pahoittelen pitkää postaustaukoa! On ollut paljon kiirettä, mm. oon valmistellu myyjäisiä ja paljon muuta!

Päätin nyt kertoa hieman koirahistoriastani, kun sitä joskus kysyttiin :)

Koiria oon päässy hoitamaan ja silittelemään jo pienenä, kun naapurissamme oli ylikiltti sheltti. Sen ansiosta kiinnostuin koirista enemmän. Kuitenkin kun joskus oltiin kylässä tutuillamme, joilla oli iso susikoiran tyylinen koira (tarkkaa rotua en tiedä) irti pihassaan, lähti juoksemaan perääni ja hyppi vasten kun sai minut kiinni. Koira oli silloin vielä aika nuori ja innoissaan. Olin muutenkin hieman varautunut isoihin koiriin, mutta sen jälkeen aloin pelkäämään kaikkia koiria... Ainoastaan naapurin sheltin kanssa uskalsin touhuta. Kului monta vuotta, ennenkuin edes pelko hieman laantui. Tutustuin yhteen parhaimmista kavereistani ollessani 3. luokalla ja heillä oli maailman kiltein ja rauhallisin musta-hopea käppänä uros, jonka tiesin. Aluksi pelkäsin sitäkin hurjasti, mutta pikkuhiljaa pääsin peloistani eroon. Tosin muiden koirien seurassa olin jännittynyt, varsinkin jos kyseessä oli vähänkään isompi koira! Tätä koiraa sain pelon laannuttua hoitaa kuin omaani. Ulkoilutin sitä monta kertaa viikossa ja toin sitä viikonloppuisin meille kyläilemään ja opetin sille temppuja. Sain sen ruuan avulla oppimaan mm. Heiluta, kieri, ylös, tassu jne, vaikka koirakin oli jo suht iäkäs. Tällähetkellä se täyttää 13-vuotta. Voisin sanoa, että se oli ainakin silloinen elämäni koira! Puolitoistavuotta sitten kaverini perheineen muutti toiselle puolelle suomea ja koirailu jäi. Kävin heillä viime sekä tänä kesänä ja heille oli tullut partacollie pentu, jonka kanssa puuhasimme, ja sain vähän lisää varmuutta isompiin koiriin. Muuten en oikeen mitään touhuillu koirien kanssa. Sitten aloin taas hinkua porukoilta koiraa, ne oli tosi vastahakosia. Jankutin aika pitkään, ja sainkin tahtoni läpi. Tai oikeastaan sain suostuteltua äidin mukaan, muu perhe oli sitä mieltä, että voidaan koira ottaa ja oltais valmiita siihen. Mentiin kattomaan ensin yhtä novascotiannoutajan 10-viikkoista pentua, oikein kiva se oli, mutta paikka ei sitten yhtään vakuuttanut. Seuraavana päivänä (äitienpäivä) oltiin tulossa mammalasta ja iskä vaan kysy, että nii missä kennelissä tässä lähellä olikaan pentuja. Selitin sille sitten ton Kodan kasvattajan, ja päätettiin, että kun oltiin ajamassa siitä ohi, niin voitaisiin mennä koiria katsomaan, jos heille sopii. Soitettiin heti, ja heille sopi ja menimmekin heti katsomaan pentuja. Varasimme Kodan heti sillä kerralla ja parin viikon päästä se saapuikin meille! :)

Tälläistä tälläkertaa, mitäs piditte?
Pahoittelen kuvatonta postausta, sekä mahdollisia kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan nyt puhelimella. Korjaan ne kun pääsen koneelle :)